tiistai 3. huhtikuuta 2018

Historian kuurot ja sokeat

Luin Michael H. Hartin kirjoittaman kirjan maailmanhistorian 100 merkittävimmästä henkilöstä (Ihmiskunnan 100 suurinta). Kirjassa oli muutama kuuro ja sokea henkilö ja aloinkin miettiä pidemmälle kysymystä maailmanhistoriaan eniten vaikuttaneista kuuroista, sokeista ja kuurosokeista ihmisistä.

Jotkut historialliset henkilöt kuuroutuivat tai sokeutuivat vasta elämänsä loppupuolella uransa jälkeen. Näitä ihmisiä ei tunneta vammaisina, joten ei ehkä ole mielekästä miettiä heitä erityisesti kuuroina tai sokeina. Esimerkiksi Galileo Galilei vietti elämänsä viimeiset vuodet sokeana ja Johann Sebastian Bach sokeutui muutama kuukausi ennen kuolemaansa. Oleellisia nyt siis ovat henkilöt, jotka olivat kuuroja tai sokeita merkittävän osan urastaan, tai koko uransa ajan.

Jos näkövammaisilta kysyttäisiin historian merkittävintä sokeaa, monet ehkä vastaisi pistekirjoituksen keksijän Louis Braillen. Braille eli Ranskassa vuosina 1809-1852. Hän syntyi näkevänä Coupvrayn kylässä, mutta sokeutui kolmivuotiaana tapaturmaisesti isänsä verstaassa. Braille lähetettiin 10-vuotiaana Pariisin sokeiden kouluun opiskelemaan ja siellä hän kehitteli pistekirjoituksen jo 15-vuotiaana. Braille kuoli tuberkuloosiin ennen pistekirjoituksen lopullista läpimurtoa 43-vuotiaana. Pistekirjoituksen merkitys sokeille on suuri ja sen keksiminen mainitaankin joissakin historiankirjoissa. Silti Braillen vaikutus maailmanhistoriaan jää vähäiseksi, eikä häntä ole mainittu Hartin kirjassa.

Hartin listan sijalla 98 on Homeros. Hän oli kreikkalainen sokea runoilija, joka eli joskus 800-luvulla eaa. Homeroksen nimiin on laitettu eepokset Ilia & Odysseia, länsimaisen kirjallisuuden varhaisimmat teokset. Homeroksesta ei tiedetä juuri mitään varmaa ja jopa hänen historiallisuutta on epäilty. Hän on maailmanhistorialle merkittävämpi henkilö kuin Braille, koska hän vaikutti koko antiikin Kreikan ja Rooman kulttuureihin, kun Braille on merkittävä vain näkövammaisille. Homeroksen vaikutus elää vielä 2800 vuoden jälkeenkin, kun Braillen kuolemasta on vasta runsas 160 vuotta. Lisäksi Braillen merkityksen säilymiseen vaikuttaa lääketieteen, teknologian ja kirjoitusjärjestelmien kehitys. Onko pistekirjoitus käytössä enää 2800 vuoden päästä? Louis Braillen on mielestäni silti historian toiseksi vaikutusvaltaisin sokea.

Hartin listalla on ainakin kaksi kuulovammaista: Sijalla 35 on amerikkalainen keksijä Thomas Alva Edison (1847-1931), jonka kuulovamma syntyi lapsena ja kehittyi lähes kuurouteen asti. Tuotteliaan keksijän luomuksiin kuului mm. hehkulamppu, fonografi, sanelukone, monistuskone ja akku. Kuulolaitteen kehitykseen hän ei vaikuttanut mitenkään, joten hänellä ei ole erityistä merkitystä juuri kuulovammaisille. Edison on silti todennäköisesti maailmanhistorian merkittävin kuuro tai kuulovammainen. Hartin listan sijalta 45 löytyy saksalainen kuuroutunut säveltäjä, Ludvig Van Beethoven (1770-1827). Beethoven on vaikuttanut merkittävästi länsimaiseen musiikkiin ja monet tunnistavat hänen teoksiaan. Beethoven alkoi kärsiä tinnituksesta 1790-luvulla, jolloin hän alkoi menettää asteittain kuuloaan. Historian ironiaa, että maailmanhistorian ehkä merkittävin säveltäjä kuuroutui ja teki osan töistään kuurona.

Kuurosokeista merkittävin ja tunnetuin on Helen Keller (1880-1968). Hän oli amerikkalainen kirjailija ja aktivisti. Helen Keller syntyi Alabaman Tuscumbiassa näkevänä ja kuulevana, mutta kuurosokeutui alle kaksivuotiaana sairastettuaan aivokuumeen. Kahdeksanvuotiaana Helen sai opettajakseen Anne Sullivanin, jonka opastuksella hän saattoi aloittaa koulunkäynnin. Vuonna 1904 Keller valmistui tohtoriksi Radcliffe Collegesta ensimmäisenä kuurosokeana maailmassa. Elämäntyönsä Keller teki kirjailijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hän kiersi ympäri maailmaa luennoimmassa aistivammaisten asemasta ja kirjoitti useita kirjoja. Hän vieraili Suomessa 1957. Helen Keller on tärkeä esimerkki kuurosokeille, mutta hänen maailmanhistoriallinen merkitys jää kauas 100 maailmanhistorian merkittävimmän henkilön joukosta. Helen Kelleristä kun on puhe, niin ansaitsee myös hänen suomalainen vastine maininnan: Frans Leijon syntyi Yläneellä 1879 ja hän kuurosokeutui sairastuttuaan isorokkoon. Vammastaan huolimatta hänestä tuli taitava ja palkittu puuseppä, sorvari, puutarhuri ja keksijä. Leijon kuoli vuonna 1947.

Kaikkien kuulo- tai näkövammaisten vammalla ei ole ollut erityistä vaikutusta heidän urallaan, joten historiankirjat eivät yleensä mainitse vammasta. Esimerkiksi Edisonin kuulovammaa ei kaikki lähteet tuo esille. Hyvä niin - vamma on yksi ominaisuus muiden joukossa, siihen voi viitata jos se on asiayhteydessä oleellista, mutta ei ole syytä antaa sille suurempaa merkitystä kuin sillä on

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Viittomakieltä Euroviisuissa

Viikonloppuna pidettiin Suomen euroviisukarsintojen finaali, jossa valittiin Saara Aallolle show... tarkoitan, laulu Lissabonin euroviisulavalle. Minusta Domino olisi ollut paras ehdokas, mutta karsinnan voittanut Monsters oli sekin ihan hyvä. Kansainvälisen raadin edustajalta tuli "12 points to Monsters", mistä tuli elävä flashback 12 vuoden takaa! Ehkä hyvä ennemerkki?

Blogin seuraajille aiheesta muistunee mieleen kuinka Signmark osallistui Suomen euroviisukarsintoihin vuonna 2009 laululla Speakerbox. Lopulta Signmark jäi finaalin toiseksi, kun Waldo's People lähti Moskovaan Euroviisuihin. Laulun tunnelma on kevyt ja pirteä. Vähän kuin Viron euroviisu Everybody vuodelta 2001, joka voitti. Lyriikka kertoo kuurojen musiikista ja paras kohtahan on "A deaf man paints lyrics in the air by waving his hands. Damn, what's next, right? Movies for blind?". Musiikillisesti Speakerbox ei oikein minua sytyttänyt, vaikka eipä Lose Control paljon tätä parempi ollut. Waldo's People jäi Euroviisuissa finaalin viimeiseksi ja olisikin ollut mielenkiintoista nähdä, miten Signmark olisi pärjännyt. Vaikka eihän se olisi pärjännyt minun omalle suosikilleni, Islannin Yohannan balladille Is it true?

On viittomakieltä jo Euroviisuissa nähtykin. Vuonna 2005 Latviaa edusti duetto Walter & Kazha, joka esitti laulun The war is not over. Pojat viittoivat osan kertosäkeestä. Laulu sai 153 pistettä ja tuli finaalin viidenneksi. Laulu on ihan mukavan kuuloinen rauhanlaulu, mitä Euroviisuissa onkin usein kuultu. Tämä myös sattui olemaan ensimmäinen ei-suomalainen euroviisu, jonka olen nähnyt. Avasin television euroviisulähetyksen aikaan juuri tämän laulun kohdalla. Myöhemmin viittomakieltä käytti vuonna 2011 Latvian edustaja Evelina Sasenko laulussa C'est ma vie. Laulu ei ollut kovin kummoinen. Eikä viittomakielikään oikein toiminut laulun mukana, se jäi irralliseksi ja vaikutti äänestäjien kosiskelulta.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Lisää ajatuksia vammaisuudesta

Sitä joskus törmää melkoisen käsittämättömiin mielipiteisiin vammaisuudesta. Erään nettikeskustelun kommentti oli pudottaa silmät päästä. Ensimmäinen sanoi, ettei kaikki kuurot tai kuulovammaiset kaipaa "parantumista" vammastaan. Toinen tyrmäsi väittämän: "kyllähän kaikki syöpää sairastavatkin haluaa parantua..." Luin viestin monta kertaa - hän todella vertasi aistivammaa syöpään... Kun on syntymästään kuulonäkövammainen ei ole mihin verrata. Kaikki ongelmat mitä huono näkö tai kuulo aiheuttaa, tuntuvat minulle täysin luonnollisilta. Ja kun tähän lisää kaiken, mitä olen vammani takia saanut, voin sanoa etten erityisesti kaipaa "parantumista".

Vaikka kaikkia aistivamman aiheuttamia ongelmia ei kuuleva tai näkevä tulisi edes ajatelleeksi, saattaa käsitys vammaisuudesta olla "taviksilla" turhankin pessimistinen. Erilaisten aistivammaisten elämästä voi saada käsityksen yrittämällä elää tulpat korvilla ja näköä heikentävät lasit silmillä yksi päivä. Tällä "roolileikillä" on heikkoutensa, vaikka onkin ihan käypä tapa tutustua aiheeseen. Ensin pitää muistaa, ettei kuulo- tai näkövammainen voi lopettaa leikkiä päivän lopuksi, vaan "leikki" jatkuu koko loppu elämän. Tältä pohjalta käsitys voi jäädä liiankin kielteiseksi: vuosien aikana on ehtinyt tottua tilanteeseen. Tämän lisäksi on tietysti olemassa kaikki apuvälineet ja kommunikaatiokeinot jopa kuuroille, sokeille ja kuurosokeille. Ja vuosien aikana näiden käytön ehtii oppia! Jopa täysin sokea voi käyttää tietotekniikkaa: kerran näin, kuinka täysin kuurosokea mies käytti suvereenisti kännykkää pistenäytön avulla. Ei kuitenkaan kannata vähätellä kuulon tai näön merkitystä tai pitää niitä itsestäänselvyyksinä, kaikkia aistivammaisten ongelmia ei edes tekniikka vielä poista. Ja täysi kuurosokeus toki on ihan eri asia, kuin pelkkä kuurous tai näkövamma - vaikka kuurosokeanakin on mahdollista elää.

Usein myös näkee sitä, että vammaisia pidetään sankareina, kun he tekevät normaaleita asioita tai tulevat toimeen vammansa kanssa. Tähän asiaan löysin erinomaisen vastauksen: "Kaikilla ihmisillä on omat vastoinkäymiset elämässään. Vammaisilla, kuten kaikilla muillakin, on omat keinonsa tulla niiden kanssa toimeen". Niin. Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Suurin osa ihmisistä, ellei kaikki, kohtaavat elämässään monenlaisia vastoinkäymisiä ja menetyksiä. Mutta meidän kaikkien on vain pakko kohdata elämä sellaisena kuin se on.

Vaikka vamma onkin asia, jota ei varsinaisesti voi toivoa, on sillä hyvätkin puolensa. Suomen Kuurosokeat ry:n toiminnasta olen saanut niin paljon, etten vaihtaisi päivääkään. Järjestötoiminnassa ja leireillä on tullut paljon hyviä muistoja ja olen tutustunut upeisiin ihmisiin. Usein ihminen on myös oman sairautensa tai vammansa asiantuntija, mikä tarkoittaa paljon erityistietoa. Ja tästä tiedosta voi olla hyötyä harrastuksissa tai työelämässä. Minullakin on tietoa kuurosokeudesta ja kuurosokeiden kommunikaatiosta enemmän kuin monella muulla tämän ikäisellä... Vammaisuus voi tuoda uusia näkökulmia eri asioihin ja elämään. Sitä ehkä oppii helpommin hyväksymään elämän epätäydellisyys ja muuttuvuus ja elämään tässä hetkessä liikoja tulevaa murehtimatta. Ja tietysti kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä ongelmien ratkaisemiseksi. Vammainen saattaa myös hyväksyä erilaisuutta paremmin ja monesti tarvitaan todella selkärankaa pitää kiinni oikeuksistaan.

Tämä olkoon vaikka jatko-osa edelliselle kirjoitukselle